Verhotangot
  
   Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin,
   koreihin ja matkalaukkuihin.
   Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.

   Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa
   pöydän ääressä kynttilänvalossa.
   Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja,
   rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.
  
   Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon
   onttoon sisäosaan kaviaariin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä.
   Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

   Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon,
   muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta.
   Sitten, pikku hiljaa, talo alkoi haista.
   He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon,
   pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon.
  Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä,
   matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.

   Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat,
   ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi.
   Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut.
   Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona.
   Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa.
   Kotiapulainen irtisanoutui.
   Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

   Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan
   puoleen,
   he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen.
   Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa      välitettäväksi.
   Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

   Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan     löyhkäävästä talosta.
   Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa
   kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua
   summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.

   Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä,
   kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan,
   joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut,
   mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana
   päivänä.

   Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
  Viikkoa myöhemmin mies ja hänen uusi tyttöystävänsä katselivat onnellisesti
   hymyillen muuttomiehiä,
   jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta...
   mukaan lukien verhotangot!