Voin aika huonosti edelleen, olin jopa suljetulla yhden yön koska satuttelen itseäni. Mutta hengissä ollaan...käsitöitä olen tehnyt muutaman mutta en jaksa kuvailla juuri nyt. Seuraavaksi muutama runo jotka olen kirjoittanut sairaalassa:

Elävä kuollut

Laulussakin sanotaan:
"Minä olen ja hengitän!"

Mutta miksi hengitän vaikka tunnen itseni kuolleeksi?

Mitä helvettiä mä tässä uikutan,
mitä mä valitan?
TÄÄ ON MUN MAAILMANI,
SUURI KUPLA!!

Hyvä, että muut tietää ja tuntee mun olevan valmis tuonne kylmään ja kovaan maailmaan
Otan D**pamin , toisen ja viidennenkin..haen leipäveitsen ja tuotan itselleni lisää tuskaa...

Mut hei!!!!
Mähän sit kai olen valmis tähän kaikkeen
eli olenko siis terve??

Minun maailmani

Maailmani, jota ei voi ymmärtää ellei ole siellä itse käynyt.

Tekoni joita ei voi ymmärtää ellei ole itse niitä tehnyt.

Kuolemani, jota ei voi ymmärtää vaikka olenkin hengissä.

 

Hullu tähän maailmaan

Odotan, tuijottaen kaukaisuuteen, näkemättä mitään.

Mielessä pyörii miljoona asiaa, enkä saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni...en niitä ymmärrä....hetki on vain veitsen terällä leikkimistä.

Yritän saada sanoja paperille, vaikka seinät kaatuu niskaan...en halua että huomista tulee koskaan.

Ystävälle

En halua sanoa hyvästi
en sanoa näkemiin!

En halua lähteä,
mutta en voi jäädä.

Kun ajan voisi pysäyttää
en pelkäisi tulevaisuutta
en katuisi menneisyyttä.
Olisi vain tämä hetki,
luona siskon, luona ystävän.

Pelkään mitä tunti tuo tullessaan
ja mitä päivä vie mennessään.

Haluan jäädä,
mutta mun täytyy mennä.

Sinä olet rakas!

 

Kiitos myös taas teille ihanat ihmiset, jotka olette mua muistaneet..yritän palautua seuraavavan kerran hiukan pirteämmissä tunnelmissa ja ehkä myös valokuvien kera=)

<3 <3